Karhu on kummallinen olento. Se on ehdoton pohjoisten metsien hallitsija, joka katoaa syksyllä maan päältä ja viettää piilossa puoli vuotta syömättä ja juomatta. Ei ihme, että karhuun on ihmisten mielissä kuulunut taianomaisuus. Karhu on koettu ylivoimaiseksi mahdiltaan ja voimiltaan. Karhu salautuu halutessaan ihmisiltä suuresta koostaan huolimatta. Karhukansa elää metsissä omien lakiensa mukaan.
Pohjoiset kansat kokivat Kontion jumalallisena hahmona, jolle piti suoda erityistä kunnioitusta. Sitä jopa kutsuttiin kymmenillä eri nimillä, kiertoilmauksilla.
Omat karhukuvaukseni Kuhmossa alkoivat 1986 ja jatkoin niitä tiiviisti vuoteen 2001 saakka, jolloin julkaistiin kirjani ”Ison Karhun alla”. Näyttelyn kuvat on saatu vuosina
1988–2001 ja 2005.
Myös luontovalokuvaajalle karhu on aivan erityinen kuvauskohde; odotettunakin se astuu näkyville yllättäen. Äkkiä Ohto vaan ilmestyy puiden välistä ja maailma tuntuu erilaiselta. Se ei enää ole tuttu ja hallittavissa. Poistuessaan karhu vie mukanaan jotain selittämätöntä, taikavoimansa. Metsän portit sulkeutuvat.